10/24/2014

BE YOURSELF AND DO WHAT YOU WANT


Keskiviikkona olin Elle Style Awardseissa jossa julkaistiin myös Stailaushaasten voittaja. Ja voitto tuli, eli tämän kuun lopussa lähden Pariisiin, jee, kiitos äänestäneille! Kiitos ihanille seuralaisille hauskasta illasta! Yllä näkyy asu joka oli keskiviikkona päällä. Kimonon/aamutakin (kutsukoon jokainen siksi kuin haluaa) ostin Turun kirpparilta viidellä eurolla kesän lopussa ja sehän oli Yves Rocher:in tilaajalahja, haaahahahaahaa! :DD Ja laittoivat vielä “vintage” (<- EDIT: tarkoittaen mediaa! Eli Seiska-lehteä, Ilta-Sanomia sekä Iltalehteä. En siis ole väittänyt kenellekään vaatteen olevan vintagea. Saattoivat mennä helpomman kautta ja pistää kaiken samaan piikkiin, kun korvakorut ja laukku ovat vintagea), aivan mahtavaa. Olin tästä jutusta kyllä todella otettu ja itsestäni aika ylpeä, sillä sain usealta juhlialta kehuja ja minusta kokonaisuus toimi. Olin saanut ilmaislahjasta juhla-asun, nerokasta. Eipä siinä, hauska juttu. Sääretkin olivat muuten sheivaamatta ja polvi ruhjeella, hui.

No niin, se siitä asusta sitten, mennäänpäs asiaan. Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani siitä mitä pukeutuminen minulle on, ja ajattelin että se sopii tähän tilanteeseen mainiosti. Kun Aamukahvilla-blogin Henriikka kirjoitti bloginsa ketgorisoinnista, aloin itsekin miettiä asiaa oman blogini suhteen. Blogini kategorisoidaan usein muotiblogiksi, mutta mitä muotia täällä sitten on jos tämä on muotiblogi? Minä en ainakaan näe yhtään mitään. Joskus vielä jaksoin väsätä catwalk-lookeista koosteita, mutta nekin olivat omia lemppareitani ja inspiraatioksi tarkoitettu. Nykyään en jaa niitäkään, ainoa asia joka täällä muotiin liittyy on vaatteet ylipäätänsä. Mutta asut ja oma pukeutumisenihan on sitten jo enemmänkin tyyliä. Vai onko? Sillä tyylilläkin on (jos olen, tätä maailman menoa seuratessani, ymmärtänyt oikein) rajat ja säännöt. En noudata sääntöjä tai rajoja. Tyylini ei ole yhtenäinen, en ole aina niin sanotusti “tyylikäs” (joka onkin todella epäselvä käsite) tai “tyylilleni” uskollinen. On ihmisiä joiden tyylistä saa selvän kuvan, jotka ovat todella tarkkoja siitä mitä pistää päälleen, joilla on jokin oma juttu joka tekee heidän tyylistään tunnistettavan ja näyttävät miltei samalta joka päivä (tämä positiivisessa mielessä siis, jos ymmärrätte). Arvostan tällaisia ihmisiä. Minä en kuitenkaan ole sellainen. En todellakaan näytä miltei samalta joka päivä, enkä tee turvallisia ja järkeviä päätöksiä pukeutumisen suhteen. Otan riskejä. Kokeilen pelkäämättä juttuja jotka kiinnostavat. Välillä jokin asuni saatta minusta olla kiva, ja välillä ei. En seuraa trendejä aktiivisesti, vaan imen ispiraatiota sieltä täältä ja välillä jokin asia joka silloin on “muodissa” inspiroi ja saatan pitää siitä, mutta pidän siitä silloin pidempään kuin yhden kuukauden/sesongin ajan. Minulla on kuitenkin välillä tapana hylkiä pahimpia villityksiä, vaikka niistä jopa pitäisinkin, joka on tietysti tyhmää. Tykkään erottua joukosta, mutta minulla ei ole siihen aina tarvetta. Minulla ei ole aina tarvetta näyttää hyvältä, näytän mielelläni hirveältä ja “epätyylikkäältä”, jos se tuntuu mukavalta ja minulta itseltäni.
Mutta, mutta. Mitä pukeutuminen minulle sitten on jos se ei ole muotia, trendejä tai tyyliä? En tiedä. Se on vain yksi tavoistani ilmaista itseäni. Stailaamisen myötä olen tajunnut, että se ehkä on tapa tehdä taidetta. Jokainen asu on minulle kuin taideteos. Teen asuistani usein etukäteen suunnitelmat, joten kyllähän minäkin tarkkaan mietin asujani, vaikka en kuitenkaan mieti merkkejä, brändejä, imagoani, “tyyliäni”. Näitä suunnitelmia olen verrannut luonnoksiin ja itse valmiita asuja valmiisiin teoksiin. Täällä blogissa jaan ainoastaa niitä valmiita teoksia, en jaa asujani joita en näe teoksina.
Minusta on vapauttavaa ajatella, ettei pukeutuminen ole minulle muotia, tyyliä tai trendejä. Silloin minulla ei ole minkäänlaisia rajoja tai sääntöjä asian suhteen. Voin joskus panostaa ja luoda asukseni teoksen ja välillä vaan heittää vaatteet päälle, ei sen kummempaa. Silti kannan jokaisen asun arvokkaasti ja ylpeästi, ihan sama onko teos vai ei, kaunis vai ruma. Jokainen asu on omaa itseäni ja sitä mitä itse tahdon päälleni laittaa, eikä millään muulla ole väliä.

Noniin, siinä. Samantapaisista aiheista myös lisää huomisessa sunnuntaissa.
Tuohon “Do what you want”-viittaukseen palailen myöhemmin muissa merkeissä, laitoin sen kuitenkin tuohon kun se nyt tähänkin sopi oikein hyvin. Nyt: lenkki ja lauantain viettoon. Moro!

No comments:

Post a Comment